Värieroilla tarkoitetaan pyydettyjen värien ja toistettujen värien välisiä eroja. Näillä värieroilla voi olla useita syitä, esimerkiksi tulostusympäristö, tulostimen kunto, materiaali ja tulostusprofiili.
Värivaikutelmamallit ovat matemaattisia malleja, jotka kuvaavat ihmisen värinäön havainnollisia näkökohtia. Värien havainnolliset määritteet ovat valoisuus, sävy ja kroma (värikylläisyys).
Pyydetyt värit, tulostetut värit ja mitatut värit voidaan kaikki määrittää kolmella numeroarvolla, jotka vastaavat värin havainnollisia määritteitä. Nämä kolme numeroarvoa muodostavat yhdessä kolmiulotteisen väriavaruuden. Tämä esitys mahdollistaa värierojen laskemisen laskemalla kahden värin, esimerkiksi pyydetyn värin ja tulostetun värin, välisen etäisyyden väriavaruudessa.
Commission Internationale d'Eclairage (CIE) ‑järjestön yleisimmin käytetty värivaikutelmamalli on CIE L*a*b* (CIELAB).
Tässä mallissa
L* edustaa valoisuutta (välillä 0 ja 100)
a* edustaa akselia vihreästä punaiseen (välillä -128 ja +127)
b* edustaa akselia keltaisesta siniseen (välillä -128 ja +127).
a*- ja b*-akselit on jäsennetty visuaalisen käsittelyn vastakohtaisuutena tunnetun näkökohdan mukaan: väri ei voi olla samanaikaisesti sekä vihreä että punainen, eikä se myöskään voi olla keltainen ja sininen.
CIE L*a*b*CIE L*a*b* ‑mallissa a*- ja b*-koordinaatteja käytetään yhdessä sävyn (H) ja kroman (C) johtamiseen.
Laitteesta riippumaton CIELAB-väriavaruus perustuu siihen, miten ihmiset havaitsevat värierot. Nämä ovat tärkeimmät syyt, miksi CIELAB-väriavaruutta käytetään värierojen havainnollistamiseen alla kuvattujen värimittareiden avulla.
Delta E on yleisimmin käytetty mittari, jota käytetään värierojen kuvaamiseen. Se esittää minkä tahansa kahden pisteen välisen suoran etäisyyden CIELAB-väriavaruudessa. Se yhdistää siten valoisuuden, sävyn ja kroman erilliset määritteet yhdeksi määritteeksi.
Delta E 1976, △E76 on kuvattu täysin edellä esitetyssä lauseessa. Delta E 2000, △E00 kuitenkin muuttaa tätä määritelmää huomioimalla ihmisen värinäön eri terävyystasot tutkittavien värien perusteella.
Kahden värin välinen ero CIELAB-väriavaruudessa Seuraava Delta E00 ‑alue havainnollistaa, miten Delta E ‑arvot voidaan tulkita tietyssä väriarvioinnissa.
Delta E00, joka on pienempi kuin 1, ei näy ihmisille.
Delta E00, joka on välillä 1 ja 2, näkyy tarkasti tarkasteltaessa.
Delta E00, joka on välillä 2 ja 10, näkyy yhdellä vilkaisulla.
Jos kokonaisvärieron Delta E lisäksi halutaan esittää yksityiskohtaisempia värierotietoja, käytetään sävyeroa △H (Delta H).
Delta H esittää värieron, joka jää jäljelle, kun valoisuus- ja kromaerot ohitetaan. Sävyero osoittaa kolmen päävärin (syaanin, magentan ja keltaisen) välisen suhteen muutokset.
△L (Delta L) on kahden värin välinen valoisuusero. |ΔL| on absoluuttinen △L (Delta L) ‑arvo siihen katsomatta, onko muutos kohdeväristä mitatuksi väriksi negatiivinen vai positiivinen.
Painotettu |ΔL| korostaa tummien alueiden valoisuuseroja vähemmän, koska ihmisten on vaikeampi havaita tummien värien välisiä eroja.
Mitä lähempänä värit ovat neutraalia, sitä vaikeampi ihmisten on havaita värien välisiä tarkkoja sävyeroja. △Ch (Delta Ch) voi olla hyödyllisempi mittari, kun on kyse tilanteista, joissa neutraalien värien tasapainolla on merkitystä. Delta Ch yhdistää kroman ja sävyn ja esittää etäisyyden neutraaliin väriakseliin nähden yhtenä mittaustuloksena.
Painotettu Delta Ch korostaa vähemmän yli 50 %:n suuruisia neutraalien värien eroja, mikä mahdollistaa suuremman poikkeaman vaikeammin erottuvien tummien harmaiden osalta.
Käytettävissä on useita Delta-värimittareita, kuten [Keskiarvo-ΔE00] tai [Keskiarvoiset ΔCh-komposiittiharmaat]. Nämä värimittarit osoittavat keskimääräisen Delta-arvon, joka on johdettu kaikista lasketuista yksittäisistä Delta-mittaustuloksista.
Keskimääräiset mittarit antavat paremman kuvan värien yleisestä kohdistuksesta.
Käytettävissä on useita Delta-maksimimittareita, kuten [Maksimi-ΔE00 (kiinteät CMY:t)] tai [Maksimiarvoiset kiinteät ΔH CMYK:t ja RGB-päälletulostukset]. Nämä värimittarit osoittavat suurimman (huonoimman)Delta-arvon, joka on johdettu kaikista lasketuista yksittäisistä Delta-mittareista.
Delta-maksimimittarit osoittavat väriavaruuden huonoiten toimivien värien sijainnin ja asteen.
95. prosenttipisteen Delta ‑mittareita käytetään Delta-maksimimittareiden vaihtoehtona. 95. prosenttipisteen Delta-mittarien tapauksessa huonointa 5 %:a edustavat mittaustulokset hylätään.
95. prosenttipisteen Delta-mittarit ovat tärkeitä, sillä Delta-maksimimittarit ovat hyvin herkkiä. Tämä herkkyys lisää virheellisen tarkistustuloksen mahdollisuutta: värivahvistus epäonnistuu, vaikka värilaatu on itse asiassa riittävän hyvä, ja suuret värierot voivat johtua mittausvirheistä tai tulostusartefaktoista.
Yhtenäiset värit ovat yksittäisiä väriaineita (syaani, magenta, keltainen, musta), jotka on tulostettu 100-prosenttisina. Päälletulostuksilla tarkoitetaan kahta väriainetta, jotka on tulostettu yhdessä (magenta ja keltainen, syaani ja keltainen tai syaani ja magenta). Käytettävissä on useita yhtenäisiin väreihin ja päälletulostuksiin liittyviä värimittareita, kuten [Maksimi-ΔE00 (kiinteät CMYK:t)] ja [Maksimiarvoiset ΔE76-RGB-päälletulostukset].
Yhtenäisten värien ja päälletulostusten mittaaminen on tärkeää, sillä ne vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä värejä voidaan mahdollisesti johtaa yhtenäisistä väreistä. Jos yhtenäinen väri on heikko, sillä voi olla vaikutusta väriyhdistelmiin.
Yhdistelmäharmaa on harmaa, joka koostuu muista väreistä (syaanista, magentasta ja keltaisesta). Oikein tasapainotettuina määrinä nämä värit neutraloivat toisensa ja tuottavat neutraalin (tai akromaattisen) harmaan.
Yhdistelmäharmaan mittaaminen on tärkeää, koska ihmissilmä huomaa neutraalien värien väliset ristiriidat hyvin herkästi. Neutraalin harmaan lievä värivirhe havaitaan heti.